perjantai 28. lokakuuta 2016

Muuttuneet ajatukset

Muistan itse usein ajatelleeni ennen tyttäreni syntymää, että tulen toimimaan hänen kanssaan tietyllä tavalla. Olen myös usein käynyt keskusteluja ystävieni kanssa, että kun minä saan lapsia, niin en anna tehdä sitä, teen itse näin jne. Nyt nuo ajatukset tuntuvat vähän hassuilta. Nyt tajuan, että lapset ovat erilaisia, eikä kaikki mene niin kuin ennakkoon ajattelee. Ymmärrän muita vanhempia nyt paljon paremmin, kun olen itse äiti. Olen itsekin joutunut jo joustamaan useista omista päätöksistäni ja niitä tulee varmasti lisää tytön kasvaessa. Mitä sitten ajattelin ennen tyttäreni syntymää?

Nukkumisesta
- Omassa sängyssä eikä nukuttamista! Ajatus tästä muuttui nopeasti, kun meidän tyttö syntyi alle 3 kiloisena pikkuisena, joka suostui aluksi nukkumaan vain sylissä tai vieressä. Tuolloin tajusi, että ihan sama missä ja miten nukutaan, kunhan tyttö voi hyvin. Nyt 9kk tyttö nukahtaa edelleenkin rinnalle, josta siirrytään kyllä omaan sänkyyn nukkumaan, mutta aamuyöstä siirrytään syötön kanssa takaisin äidin ja isin väliin. Välillä on käyty pientä unikoulua ja se on vähän auttanut omaan sänkyyn nukahtamisessa, mutta en stressaa asiasta. Ehkä hän oppii sen myöhemmin tai sitten ei, vauvat vain ovat erilaisia ja toiset osaavat alusta saakka nukahtaa yksin.

Erossa olosta
- Ajattelin, että minusta ei tulisi äitiä, joka ei voi olla erossa omasta lapsestaan. No, tämän voi ymmärtää vasta tultuaan äidiksi (tai ainakin omat ajatukset muuttuivat vasta sitten). Meidän tyttö on 9kk ja olen ollut hänestä erossa useamman tunnin ajan vain kerran, kun kävin kampaajalla. Ja tämä on vain minusta itsestäni johtuvaa, tyttö varmasti pärjäisi isän kanssa tai tutun hoitajan kanssa, mutta minun itseni pitäisi vain oppia olemaan pieniä aikoja tytöstä erossa.

Urheilusta
- Ajattelin, että aloitan salilla käynnin ja urheilun kunhan olen toipunut synnytyksestä. Tällä hetkellä urheilu koostuu päivittäisistä vaunukävelyistä, satunnaisista juoksulenkeistä ja kotijumpista sekä viikottaisesta äiti-vauva-joogasta. Salilla en siis ole vieläkään käynyt, vaikka kovasti mieli tekisi palata kunnolla urheilemaan. Osaksi ajanpuutetta, mutta osaksi myös saamattomuutta. No, Elixian-jäsenyydet ovat tauolla odottamassa Suomeen paluuta, joten viimeistään silloin palataan salille. 

Lisäksi ajattelin, että minusta ei tulisi taaperoimettäjää. Nyt näyttää siltä, että tyttö ei ikinä luovu rinnasta :D Sen verran paljon hän viihtyy edelleenkin rinnalla. No, enää ajatus taaperoimetyksestäkään ei tunnu niin kauhealta, imetys loppuu sitten kun se minusta ja tytöstä tuntuu parhaalta. 

Eiköhän tässä vielä pyörretä aika monta päätöstä ;) Olenkin oppinut sen, että oman lapsen kanssa kaikkea ei vain voi suunnitella etukäteen. Ainakin meidän temperamenttinen tapaus pitää siitä huolen :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti