torstai 29. syyskuuta 2016

Wilhelma-eläintarha

Viime viikonloppuna me kävimme eläintarhassa. Saksassa tuntuu olevan eläintarhojakin vähän jokaisessa suuremassa kaupungissa ja meidänkin lähistöllä oli useampikin vaihtoehto. Me valitsimme Stuttgartin Wilhelma-eläintarhan. Valinta oli ihan hyvä, mutta ajankohta ei ehkä paras mahdollinen. Sää oli viikonloppuna kovin kesäinen, joten aika moni muukin oli päättänyt lähteä eläintarhaan, ja Stuttgartissa oli lisäksi parhaillaan menossa Volksfest (=kansanjuhla, karnevaalityylinen juhla), joten ensin juutuimme ruuhkaan ja sen lisäksi etsimme vielä tunnin ajan parkkipaikkaa. Pulitimme parkista vielä parikymmentä euroa, koska ainut vapaa parkkipaikka oli jonkin uimahallin parkki, josta ulkopuoliset maksoivat suuremman parkkimaksun. No, eläinpuistoon pääsimme kuitenkin lopulta ja meillä oli ihan kiva päivä :)








Ajattelimme, että pikkuinenkin ymmärtäisi jo vähän enemmän ja haluaisi katsella isoja eläimiä. Kyllä hän ihan hienosti aina katseli eläimiä, kun niitä hänelle osoitellen näytimme, mutta enemmän tyttöä taisi kiinnostaa ympärillä juoksentelevat lapset ;) Muut ihmiset ja erityisesti pienet lapset ovat alkaneet kiinnostaa tyttöä viime aikoina yhä enemmän ja hänestä on kiinnostavaa seurata muiden toimintaa. Onneksi meitä aikuisiakin kiinnosti eläintarhan eläimet ja kiertelimme katselemassa pienempiäkin eläimiä tytön nukkuessa päiskyjä vaunuissa :) 






Me pidimme kyllä Wilhelman-eläintarhasta. Puisto oli melko iso, joten suuri ihmismääräkään ei haitannut ja kaikkia eläimiä pääsi kyllä katsomaan ihmispaljoudesta huolimatta. Me vietimme puistossa muutamia tunteja emmekä kuitenkaan ihan kaikkia eläimiä ehtineet hdä, joten puistossa oli mielestäni kyllä paljon nähtävää.
(Plussana mainitsisin vielä, että eläintarhan ravintolasta löytyi mikro, jossa pääsi itse lämmittämään vauvan ruoan. En ole vielä täällä Saksassa missään muualla ravintolassa, lastenhoitohuoneessa tai huoltoasemalla nähnyt mikroja (toisin kuin Suomessa), jossa pääsee itse lämmittämään ruoan, vaan aina olemme erikseen pyytäneet ruoan lämmittämään keittiössä (joka on kyllä yleensä onnistunut).)

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Karhunpentu sairastaa

Meillä on täällä pieni potilas. Meidän pikkuinen on ensimmäistä kertaa elämässään sairaana :( Eilen alkoi tytöllä nenä vuotaa ja tänään nousi lisäksi kuume. Meillä alkoi pari viikkoa sitten harrastukset ja ehkä tyttö sai tartunnan joltain toiselta vauvalta tai sitten on vain vilustunut.

Tyttö on ollut kuitenkin yllättävän reipas 38 asteen kuumeesta ja nuhasta huolimatta, ja on jaksanut tänäänkin hyvin touhuta. Ollaan leikitty, luettu kirjoja ja otettu yhdessä pikku päikkäreitä. Toki tyttö on ollut normaalia itkuisempi tänään ja halunnut olla paljon äidin sylissä. Iltaa kohden alkoi myös kuume nousta ja väsy painaa, ja tyttö nukahti yllättävän nopeasti sänkyynsä. Toivottavasti pikkuinen saa hyvin nukuttua ja nuha sekä kuume helpottaisi pian!

 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

8 kuukautta

Meidän pikkuinen prinsessa täytti jo kahdeksan kuukautta :)  


Viimeisen kuukauden aikana tyttö on selvästi alkanut liikkua enemmän. Pikkuinen pyörii sujuvasti lattialla ympäri ja liikkuu taaksepäin, mutta eteenpäin ei vielä ryömitä. Istumaan opittiin puolen vuoden iän jälkeen. Vielä tosin tarvitaan vähän tukea istumiseen, kun helposti muksahdetaan selälleen. 

Puolen vuoden jälkeen tytön ruokavalioon otettin mukaan liha ja kala. Reilun seitsämän kuukauden ikäisenä aloiteltiin myös sormiruokailua ja pikkuhiljaa maistellaan uusia makuja itse kokeillen. Ruoka maistuu tytölle edelleenkin hyvin :) Poikkeuksena kuitenkin hedelmäsoseet, tyttö ei jostain syystä enää suostu syömään ollenkaan hedelmäsoseita. Hedelmäsose onkin vaihtunut matkoilla smoothie välipalaksi ja kotona sitten maistellaan hedelmiä sormiruokaillen. 

Seitsemän kuukauden tienoilla alkoi tytöllä kitinäkausi; hän kitisi päivisin enemmän kuin normaalisti ja nukkui yöt välillä tosi huonosti. Samaa on ollut välillä seitsämän ja kahdeksan kuukaudenkin välillä. Alas on ilmestynyt kaksi pientä hampaan alkua, jotka eivät ihan kunnolla ole vielä puhjenneet, mutta niitä varmasti kitistiin useampana yönä.

Tyttö on aina ollut melko huono nukkumaan, mutta kahdeksan kuukauden lähestyessä on alettu välillä nukkumaan pidempiä pätkiä. Meillä on enää yksi yösyöttö yössä. Ollaan myös aloiteltu vähän ennen kahdeksan kuukauden täyttymistä pientä unikoulua, jotta tyttö nukahtaisi itse sänkyyn paremmin ja nukkuisi yöt paremmin. 

 
Inhokkijuttuihin kuuluu edelleenkin naaman pyyhkiminen ja äidin häviäminen näkyvistä. Vaatteiden pukeminen ei enää ole niin inhottavaa eikä siitä kitistä enää niin paljoa kuin ennen. Yksi ärsyttävä asia on tällä hetkellä myös kainaloiden pesu. Kutittaminen ei myöskään ole kivaa.

Kivoihin juttuihin kuuluu syöttötuolissa istuminen. Erityisen hauskaa on, kun leluja saa hakata pöytään ;) Kylpeminen on vieläkin kivaa, varsinkin äidin kanssa yhdessä isossa kylpyammeessa sekä vauvauinnissa käynti on hauskaa. Vaunuissa myös viihdytään hyvin, kun saa katsella maisemia ja ihmetellä ympäristöä (tosin tietenkin syli on edelleenkin lempparipaikka ;)). Nykyään viihdytään myös autossa tosi hyvin ja autossa saa edelleenkin nukuttua parhaat päikkärit :)

 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kymmenen havaintoa Saksasta (osa II)

1. Täällä on sunnuntaisin kaupat kiinni. Ja ihan kaikki kaupat, en ole nähnyt mitään pikkukauppojakaan auki. Tosin silloin tällöin (muutamia kertoja vuodessa?) kauppakeskukset ja outletit ovat avoinna myös sunnuntaisin.

2. Naisille on omat parkkipaikat. Yleisillä parkkipaikoilla ja parkkihalleissa on usein erikseen merkityt paikat, joihin vain naiset saavat parkeerata. Nämä paikat on nimetty kylteillä Frauenparkplatz. 

3. Jäteastioita ei tyhjennetä täällä viikottain. Jokaiselle eri jäteastialle on oma tyhjennyspäivänsä, esimerkiksi sekajäte tyhjennetään joka toinen viikko ja energiajäte kerran kuussa. Edes tyhjennyspäivä ei välttämättä ole sama joka kuukausi, joten jätteiden keräyspäiviä varten on oma kalenteri, josta näkee tyhjennyspäivät. Lisäksi täällä on jokaisella kotitaloudella oikeus tilata kerran vuodessa jäteauto hakemaan isompia jätteitään kuten rikkinäisiä kodinkoneita ja huonekaluja tai muuta tarpeetonta tavaraa. Nämä jätetään vain kadulle edellisenä iltana, ja ilmeisesti muut ihmiset saavat käydä hakemassa kasasta itselleen tarpeellisia tavaroita, koska usein näkyy ihmisiä tonkimassa noita tavarakasoja.

4. Postipaketit toimitetaan täällä suoraan kotiin. Niitä ei siis haeta samallalailla postista kuin Suomessa (toki täälläkin taitaa olla pakettiautomaatteja, mutta ainakaan minulle ei ole yhtään lähetystä tullut automaattin). Jos et ole kotona, niin usein paketti jätetään naapurille. Samoin verkkokaupan palautukset tullaan hakemaan suoraan kotoa (itse pyysin saada viedä paketin itse postiin, koska yhden päivän odotin kotona, että paketti tullaan hakemaan, eikä sitä haettu!). Posti kulkee täällä myös lauantaisin.

5. Kännykkäliittymät ovat täällä kalliimpia kuin Suomessa. Liittymissä on myös datakatto. Siksi täällä on varmasti wifi useimmissa paikoissa. Itse käytän kännykän nettiä lähinnä vain whatsappiin ja muuten käytän nettiä kännykässä vain wifillä.

6. Täällä on verotus paljon monimutkaisempaa kuin Suomessa. Veroilmoituksen täyttöä varten kannattaa palkata ammattilainen, jos ei itse halua käyttää tuhottamasti aikaa siihen. Aviopareilla on lisäksi yhteinen verotus ja veroilmoituskin tehdään yhdessä.

7. Vesijohtovesi on tosi kalkkista täällä. Ilmeisesti edes paikalliset eivät kaikki juo vesijohtovettä vaan monet ostavat pullotettua vettä. Näin mekin teemme, pullotettu vesi on tosin hyvin halpaa täällä.
 
8. Vauvoilla ei ole 6kk ja 12kk välillä lääkärintarkastusta. Suomessahan tällä välillä on neuvolakäynti ja lääkärintarkastus 8kk ikäisenä. Mielestäni tuo 6kk väli melko pitkä noin pienelle, kun ei voi seurata vauvan kasvua ja kehitystä eikä pääse kysymään askarruttavista asioista.

9. Lapsilisä on täällä tuplasti sen minkä Suomessa, ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla. Ensimmäisestä lapsesta saa lapsilisää vajaan parinsadan euron verran.

10. Vauvauinti on täällä usein järjestetty terveskeskuksen/terveysaseman uima-allastiloissa. Me olemme käyneet nyt kahdessa eri vauvauinnissa ja molemmat ovat olleet terveysasemien pohjakerroksissa pienissä uima-altaissa. 

Ensimmäinen osa löytyy täältä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sormiruokailu

Meillä on aloiteltu sormiruokailua. Itse tutustuin aiheeseen oikeastaan vasta ihan äskettäin, enkä ollut tiennyt, että sormiruokailun olisi voinut aloittaa aiemminkin. Tosin ilmeisesti sormiruokailun aloittaessa pitäisi vauvan jo istua ja meidän tyttö alkoi istua syöttötuolissa vasta seitsämän kuukauden ikäisenä, vajaa kuukausi sitten, joten ei tässä montaa viikkoa ehtinyt jäädä välistä. Soseethan meillä aloitettiin jo neljän kuukauden ikäisenä, joten meillä mennään nyt edelleenkin pääasiassa soseilla ja otetaan pikkuhiljaa sormiruokia mukaan.

Alkuun olen tytölle antanut ihan vain kurkkua sekä kukka- ja parsakaalia maisteltavaksi. Tyttö on ollut vähän ihmeissään ja aluksi vain ihmettelee ja tutkii ruokaa tarkasti. Lopulta ruoka eksyy kyllä suuhun asti, mutta näin alkuun ei kovin paljoa vatsaan asti. 
Olen antanut tytölle myös aina soseita syödessä oman lusikan käteen, että hän saa myös itse opetella lusikan käyttöä, mutta vielä ruoka menee suuhun paremmin äidin syöttämänä ;) Lisäksi olen antanut välillä kokeilla soseitakin sormilla, mutta vielä tyttö ei ole tajunnut laittaa sormia kokeilun jälkeen suuhun, soseella on vain kiva leikkia :)
Seuraavaksi voisimme kokeilla hedelmiä ja siitä pikkuhiljaa lisätä mukaan muita ruokia. Pitää myös käydä ostamassa maissinaksuja, joita kaikki vauvat tuntuvat jossain vaiheessa syövän :)




Ajatus sormiruokailusta on tuntunut myös vähän pelottavalta tukehtumisvaaran vuoksi, tyttö kun alkaa niin helposti kakomaan pelkkiä soseita syödessäkin. Olen kuitenkin lukenut, että vauvoilla kakomisrefleksi on paljon herkempi eikä pienestä kakomisesta ole vielä mitään vaaraa. Lisäksi ilmeisesti vauvan itse saadessa laittaa ruoan suuhun tukehtumisriskin pitäisi olla hyvin pieni. 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Schloss Lichtenstein

Matkallamme Sveitsiin pysähdyimme Lichtensteinin linnassa. Saksassa on paljon linnoja, joita mekin olemme automatkoillamme nähneet, mutta tämä oli ensimmäinen linna, jota kävimme katsomassa ja sisällä asti vierailemassa. Kävimme linnassa opastetulla kierroksella, joka kesti puolisen tuntia ja hintaa kierrokselle tuli reilut kymmenen euroa kahdelta aikuiselta (vauvasta ei tarvinnut maksaa). Linnan sisällä ei saanut kuvata. Pelkästään linnan pihamaalle olisi päässyt kiertelemään muutaman euron hintaan.

Lichtensteinin linna tunnetaan myös nimellä "Märchenschloss Württembergs" (=Württembergin satulinna). Linna on rakennettu 1840-luvulla, mutta linna näyttää vanhemmalta, koska on rakennettu keskiaikaisen linnan näköiseksi. 








maanantai 12. syyskuuta 2016

Pilatus vuori

Sveitsin matkallamme suuntasimme viimeisenä aamuna kohti Pilatus vuorta. Vuori sijaitsee Luzernin kaupungin laitamilla, matkaa ei hotelliltamme ollut kuin reilu kymmenen kilometria. Vuorelle pääsee joko köysiradalla tai hammasratasjunalla sekä myös kävellen. Me valitsimme köysiradan, joka lähtee Kriensistä. Valittavana oli kolme eri pysähdyspaikkaa, me valitsimme keskimmäisen (Fräkmüntegg). Jo gondolihisseistä maisemat olivat hienot, mutta pysähtymispaikoilla pääsi vielä paremmin ihastelemaan maisemia. 





Monet olivat lähteneet matkaan kävellen tai pyörällä. Matkalla näkyi paljon ihmisiä koko perheen voimin. Myös pysähtymispaikkojen väliltä löytyi pöytiä ja penkkejä, joihin pystyi jäämään lepäämään ja syömään eväitä. Ensimmäisellä pysähtymispaikalla oli myös iso leikkipaikka perheen pienempien iloksi. Pilatus vuorelle nouseminen sopii siis erinomaiseksi aktiviteetiksi lapsiperheille, joko ihan pienen vauvan kanssa tai isompien lasten kanssa, joko kävellen tai gondolihissillä (tai junalla). Näin tuolla paljon pieniä vauvoja kantorepuissa ja rinkoissa sekä rattaissa. Hissiin olisi mahtuneet mukaan matkarattaat, mutta meillä oli kuitenkin tyttö mukana kantorepussa. Mies innostuikin nähdessään patikointireitin ja sanoi, että kunhan tyttö vain oppii kävelemään, niin mekin alamme patikoida tällaisissa paikoissa. Veikkaan tosin, että siihen menee vielä ainakin pari vuotta ennen kuin tyttö itse jaksaa kovin pitkää matkaa kävellä ;)